Monet kristityt ajattelevat, että Raamattu selkeästi puhuu aviomiehen vallasta vaimon suhteen. Näennäisesti, pinnallisella ensisilmäyksellä voikin saada tämän käsityksen. Mutta, niin kuin olen jo aikaisemmin tähdentänyt, jos otamme yksityisiä raamatunjakeita historiallisesta, kulttuurisesta tai tekstiyhteydestään, voimme saada vinoutuneen käsityksen tekstistä.
Joidenkin mielestä kristilliset tasa-arvoajatukset johtuvat aikamme feministisistä pyrkimyksistä ja näin ollen ne ovat ajan hengen tahraamia. Heidän mielestään kristittyjen tulee vastustaa tällaista ajatussuuntaa, ja he nojautuvat Room 12:2 een: " Älkää mukautuko tämän maailman menoon." Ajan henki vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä, ja kristittyjen ei tule vaeltaa sen mukaan. Ef 2:2. Viitataan myös aikamme avioliittojen rikkoutumisiin, joilla on yhteyksiä feminismin pyrkimyksien kanssa.
Meidän tulee tietää ja muistaa edellämainittujen sitaattien yhteydessä, että kun ne kirjoitettiin, oli ihan normaalia ja tavallista, että mies vallitsi vaimoaan. Oli radikaalisti ajan hengen vastustamista kehoittaa aviomiehiä rakastamaan vaimojaan niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa, kuten Paavali kirjoittaa.
Aikamme äärimmäisfeminismille näyttää olevan tunnusomaista tavoitella tasa-arvoa matkimalla miestä. Naisen pitää tulla ikään kuin mieheksi saavuttaakseen tasa-arvon. Haluan kunnolla tehdä pesäeron äärifeminismin ja raamatullisen tasa-arvoajatuksen välillä. Mielestäni äärifeminismi on naisvastaista, koska se tukehduttaa naisen. Eikö olekin naisen nöyryyttämistä, suorastaan häpäisemistä, että hänen pitäisi kilpailla kaikessa miehen kanssa, ja samalla halveksia omaa luonnollista voimaansa, naisellisia voimavarojansa? Jos naiseutta arvostettaisiin oikeudenmukaisesti, niin äitiydenkin merkitys korostuisi niin, että äidit arvostaisivat omaa tehtäväänsä omien lapsiensa parhaina ymmärtäjinä ja kasvattajina.
Samalla kun nainen kipuaa miehen "tasolle", feminisoidaan miestä. Vaikuttaa siltä että ajan homotaisteluilla ja äärifeminismillä on yhteinen päämäärä: Sukupuolien välisten erojen tasoittaminen ja mitätöiminen. Raamatun ajatus on kuitenkin selkeä naisen tasa-arvo miehen rinnalla.
Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen. Hän loi Aadamille avun, joka oli hänen kaltaisensa. Mies ja nainen eivät ole identtisiä, he ovat selvästi erilaisia ruumiillisesti ja sielullisesti, mutta Jumalan tarkoitus on, että he kulkevat rinnakkain toisiaan tukien ja kantaen, samanarvoisina, kumpikin omilla, tyypillisillä voimavaroillaan. Miehen voima tulee erityisesti esille fyysisellä puolella, naisen empaattisten kykyjen kautta.Voima täytyy säännöstellä, jotta sitä voisi hyödyntää. Hallitseva mies kohtaa todennäköisesti naisen aivan liian "sähköisesti", ja hän saattaa tuhota hallitsemisellaan naisen voimavaroja, jotka käytössä olisivat voineet tulla miehen voimaksi. Vallitseva nainen voi samoin painaa miestä alas sen sijaan että olisi tullut osalliseksi hänen kantokyvystään.
On miehiä, jotka kokevat luonnollisen feminiinisyyden vaarallisena, ja he näkevät tehtäväkseen sen vahtimisen ja rajoittamisen. Raamatun "pää"-ajatukset väärin sovellettuina ja liioiteltuina voivat tuhota naisen luonnollisia ja normaaleja kykyjä. Ne eivät tulekaan hyödynnetyiksi, vaan ne tuhoutuvat. Kun nainen kehittyy miehisillä alueilla äärifeminismin ajattelun mukaisesti tapahtuu se naisellisuuden kustannuksella. Nainen häviää.
Sananlaskuista löydämme hyvän vaimon ylistyksen. 31,10-31. "Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu." (jae 25, vanha käännös.) "Voimalla ja arvokkuudella hän on vaatetettu." (Suomennos norjankielisestä King James käännöksestä.) "Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa." (jae 17, vanha käännös). Aavistelen, että tämän hyvän ja voimakkaan naisen salaisuus on, että hän saa olla oma itsensä ja päättää omasta toiminnastaan. Hänen miehensä ei rajoita häntä hurskailla ja komentavilla sanoilla ja toiminnalla, vaan hän tukee vaimoaan. Raamatun ajan patriarkaalisessa kulttuurissa nainen oli tytär, vaimo tai miehen äiti. Vaikuttaa siltä kuin tämän naisen mies sai osakseen kunnioitusta vaimonsa tähden istuessaan vanhinten kokouksessa, jae 23. Hänen miehensä ja poikansa ylistävät häntä. Hänen lähimmät miehensä tukevat häntä! Jakeessa 31 lukee: "Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään, ylistäkää häntä kaikkien kuullen!" Häntä arvostettiin hänen itsensä tähden eikä miehensä jatkona tai varjona.
Naista ei luotu miehen orjaksi eikä hallitsemaan häntä, ei myöskään pyrkimään miehen kaltaiseksi. Hän on olemassa vaikuttaakseen siinä voimassa jolla Jumala on hänet varustanut naisena. Miehensä rinnalla, häntä rohkaisten ja hänen tukeensa nojaten.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät
"Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät." 1. Moos 1:27.
Nainenkin luotiin Jumalan kuvaksi. Olisiko äidinrakkaus Jumalan olemuksen voimakkain ilmaus luomakunnassa? Mies heijastaa Jumalan voimaa, lujuutta ja toimintaa. Nainen ilmentää Jumalan pehmeitä ja empaattisia ominaisuuksia, Jumalan kauneutta. Jumalassa nämä "kovat", lujat ja pehmeät ominaisuudet ovat täysin sopusoinnussa keskenään. Koska mies ja nainen, "nämä kaksi tulevat yhdeksi", käsitän Jumalan tarkoituksen olevan, että he löytävät tämän harmoonisen tasapainon. Yhdessä.
Joidenkin mielestä ykseys ja sopusointu on vain saavutettavissa, kun nainen ilolla ja innostuneena alistuu miehensä tahtoon. Mielestäni moinen ykseys voi helposti muodostua metodiseksi, kulmikkaaksi ja sotilaalliseksi. Lisäksi miehen käsitykset ja ominaisuudet tulisivat vallitseviksi suhteessa, ja hallitsevuus on omiaan horjuttamaan tasapainoa. Samoin käy, jos naisen käsitykset ja persoonallisuus määräävät tahdin.
Ykseys ja yksimielisyys on aina ollut vaikea tehtävä, ei ainoastaan avioliitossa vaan myös erilaisten ihmisten välillä. Jotkut ajattelevat, että ongelma ratkaistaan itsevaltaisin menetelmin: Minä käsken ja sanelen, sinä tottelet. Näin on joskus toimittu ja edelleen saatetaan toimia yhteiskunnassa, seurakunnassa ja perheessä. Tällaiset diktaattorit haluavat luoda toisia ihmisiä oman kuvansa kaltaiseksi ja muokata heitä mielensä mukaisiksi. Näin jotkut miehet ymmärtävät ja tulkitsevat Paavalin sanat vaimon alamaisuudesta ja miehen rakkaudesta häntä kohtaan. Jotkut jopa "kurittavat" vaimoansa, koska he "rakastavat" häntä.
Käytän vertauskuvana lasten perinnöllistä yhdennäköisyyttä vanhempiensa kanssa, kun nyt mielikuvitukseni avulla kuvailen, miten Jumalan kuvan, sopusoinnun avioliitossa, tulisi itsestään syntyä molempien aviopuolisoiden luonnollisen panoksen seurauksena eikä toisen vallitsevuuden perusteella. Niin kuin Jumalan kuva on molemmissa sukupuolissa, niin myös lapset edustavat molempia vanhempiaan geneettisesti. Yksi on enemmän isän, toinen äidin näköinen. Yhdennäköisyys voi vaihdella eri ikäkausina. Valaistus, vaatteiden värit, ilmeet jne saavat aika ajoittain esille äidin isännäköisessä lapsessa, tai päinvastoin. Vanhemman näköisyys ei siis ole muuttumatonta, eri tilanteissa tulee esille monenlaisia vivahteita. Näköisyys tavallaan liikkuu, vaikka kysymyksessä onkin sama ihminen. Äiti ja isä siis kuvastuvat lapsessa vaihtelevasti ja sopusointuisesti. Tällä vertauskuvalla tahdon tehdä selkoa, kuinka molemminpuolinen kunnioitus ja rakkaus aviopuolisoiden välillä voivat olla muovaamassa luonnollista ja harmoonista ykseyttä. Jossakin tilanteessa naisellisilla ominaisuuksilla on oikeutuksensa , ja kohta miehisillä. Jotkut värit elämäntilanteissa työntävät naisen esille, jotkut toiset miehen. Esimerkiksi kun perheeseen on syntynyt vauva, niin tilannetta hallitsee nainen. Jos perheessä on monta vilkasta poikaa, niin tarvitaan usein enemmän isän lujan käden ohjausta kuin äidin ymmärtämystä. Erilaiset vivahteet tulevat esille myös vanhempien erilaisista persoonallisuuden piirteistä feminiinisten ja maskuliinisten lisäksi. Puolisot voivat antaa tilaa toisilleen rakkaudessa ja nöyryydessä.
Patriarkaalisen perhekäsityksen vallitessa perhettä ja yhteiselämää hallitsevat miehen käsitykset ja persoonallisuus. Silloin mies muokkaa naista ja hänen persoonallisuuttaan ja voi jopa tukahduttaa sen. Näin nainen voi kadottaa mahdollisuuden oman luonnollisen uomansa muodostumiselle.
"Tämä on suuri salaisuus." Paavali puhuu Kristuksen ja seurakunnan ykseydestä ja viittaa avioliittoon. Molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus, ja keskinäinen alamaisuus on tie ykseyteen ja sopuun. Olisikohan ratkaisu maailman rauhaan löydetty siellä missä avioliiton arvoitus on ratkaistu?
Nainenkin luotiin Jumalan kuvaksi. Olisiko äidinrakkaus Jumalan olemuksen voimakkain ilmaus luomakunnassa? Mies heijastaa Jumalan voimaa, lujuutta ja toimintaa. Nainen ilmentää Jumalan pehmeitä ja empaattisia ominaisuuksia, Jumalan kauneutta. Jumalassa nämä "kovat", lujat ja pehmeät ominaisuudet ovat täysin sopusoinnussa keskenään. Koska mies ja nainen, "nämä kaksi tulevat yhdeksi", käsitän Jumalan tarkoituksen olevan, että he löytävät tämän harmoonisen tasapainon. Yhdessä.
Joidenkin mielestä ykseys ja sopusointu on vain saavutettavissa, kun nainen ilolla ja innostuneena alistuu miehensä tahtoon. Mielestäni moinen ykseys voi helposti muodostua metodiseksi, kulmikkaaksi ja sotilaalliseksi. Lisäksi miehen käsitykset ja ominaisuudet tulisivat vallitseviksi suhteessa, ja hallitsevuus on omiaan horjuttamaan tasapainoa. Samoin käy, jos naisen käsitykset ja persoonallisuus määräävät tahdin.
Ykseys ja yksimielisyys on aina ollut vaikea tehtävä, ei ainoastaan avioliitossa vaan myös erilaisten ihmisten välillä. Jotkut ajattelevat, että ongelma ratkaistaan itsevaltaisin menetelmin: Minä käsken ja sanelen, sinä tottelet. Näin on joskus toimittu ja edelleen saatetaan toimia yhteiskunnassa, seurakunnassa ja perheessä. Tällaiset diktaattorit haluavat luoda toisia ihmisiä oman kuvansa kaltaiseksi ja muokata heitä mielensä mukaisiksi. Näin jotkut miehet ymmärtävät ja tulkitsevat Paavalin sanat vaimon alamaisuudesta ja miehen rakkaudesta häntä kohtaan. Jotkut jopa "kurittavat" vaimoansa, koska he "rakastavat" häntä.
Käytän vertauskuvana lasten perinnöllistä yhdennäköisyyttä vanhempiensa kanssa, kun nyt mielikuvitukseni avulla kuvailen, miten Jumalan kuvan, sopusoinnun avioliitossa, tulisi itsestään syntyä molempien aviopuolisoiden luonnollisen panoksen seurauksena eikä toisen vallitsevuuden perusteella. Niin kuin Jumalan kuva on molemmissa sukupuolissa, niin myös lapset edustavat molempia vanhempiaan geneettisesti. Yksi on enemmän isän, toinen äidin näköinen. Yhdennäköisyys voi vaihdella eri ikäkausina. Valaistus, vaatteiden värit, ilmeet jne saavat aika ajoittain esille äidin isännäköisessä lapsessa, tai päinvastoin. Vanhemman näköisyys ei siis ole muuttumatonta, eri tilanteissa tulee esille monenlaisia vivahteita. Näköisyys tavallaan liikkuu, vaikka kysymyksessä onkin sama ihminen. Äiti ja isä siis kuvastuvat lapsessa vaihtelevasti ja sopusointuisesti. Tällä vertauskuvalla tahdon tehdä selkoa, kuinka molemminpuolinen kunnioitus ja rakkaus aviopuolisoiden välillä voivat olla muovaamassa luonnollista ja harmoonista ykseyttä. Jossakin tilanteessa naisellisilla ominaisuuksilla on oikeutuksensa , ja kohta miehisillä. Jotkut värit elämäntilanteissa työntävät naisen esille, jotkut toiset miehen. Esimerkiksi kun perheeseen on syntynyt vauva, niin tilannetta hallitsee nainen. Jos perheessä on monta vilkasta poikaa, niin tarvitaan usein enemmän isän lujan käden ohjausta kuin äidin ymmärtämystä. Erilaiset vivahteet tulevat esille myös vanhempien erilaisista persoonallisuuden piirteistä feminiinisten ja maskuliinisten lisäksi. Puolisot voivat antaa tilaa toisilleen rakkaudessa ja nöyryydessä.
Patriarkaalisen perhekäsityksen vallitessa perhettä ja yhteiselämää hallitsevat miehen käsitykset ja persoonallisuus. Silloin mies muokkaa naista ja hänen persoonallisuuttaan ja voi jopa tukahduttaa sen. Näin nainen voi kadottaa mahdollisuuden oman luonnollisen uomansa muodostumiselle.
"Tämä on suuri salaisuus." Paavali puhuu Kristuksen ja seurakunnan ykseydestä ja viittaa avioliittoon. Molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus, ja keskinäinen alamaisuus on tie ykseyteen ja sopuun. Olisikohan ratkaisu maailman rauhaan löydetty siellä missä avioliiton arvoitus on ratkaistu?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)