Monet kristityt ajattelevat, että Raamattu selkeästi puhuu aviomiehen vallasta vaimon suhteen. Näennäisesti, pinnallisella ensisilmäyksellä voikin saada tämän käsityksen. Mutta, niin kuin olen jo aikaisemmin tähdentänyt, jos otamme yksityisiä raamatunjakeita historiallisesta, kulttuurisesta tai tekstiyhteydestään, voimme saada vinoutuneen käsityksen tekstistä.
Joidenkin mielestä kristilliset tasa-arvoajatukset johtuvat aikamme feministisistä pyrkimyksistä ja näin ollen ne ovat ajan hengen tahraamia. Heidän mielestään kristittyjen tulee vastustaa tällaista ajatussuuntaa, ja he nojautuvat Room 12:2 een: " Älkää mukautuko tämän maailman menoon." Ajan henki vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä, ja kristittyjen ei tule vaeltaa sen mukaan. Ef 2:2. Viitataan myös aikamme avioliittojen rikkoutumisiin, joilla on yhteyksiä feminismin pyrkimyksien kanssa.
Meidän tulee tietää ja muistaa edellämainittujen sitaattien yhteydessä, että kun ne kirjoitettiin, oli ihan normaalia ja tavallista, että mies vallitsi vaimoaan. Oli radikaalisti ajan hengen vastustamista kehoittaa aviomiehiä rakastamaan vaimojaan niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa, kuten Paavali kirjoittaa.
Aikamme äärimmäisfeminismille näyttää olevan tunnusomaista tavoitella tasa-arvoa matkimalla miestä. Naisen pitää tulla ikään kuin mieheksi saavuttaakseen tasa-arvon. Haluan kunnolla tehdä pesäeron äärifeminismin ja raamatullisen tasa-arvoajatuksen välillä. Mielestäni äärifeminismi on naisvastaista, koska se tukehduttaa naisen. Eikö olekin naisen nöyryyttämistä, suorastaan häpäisemistä, että hänen pitäisi kilpailla kaikessa miehen kanssa, ja samalla halveksia omaa luonnollista voimaansa, naisellisia voimavarojansa? Jos naiseutta arvostettaisiin oikeudenmukaisesti, niin äitiydenkin merkitys korostuisi niin, että äidit arvostaisivat omaa tehtäväänsä omien lapsiensa parhaina ymmärtäjinä ja kasvattajina.
Samalla kun nainen kipuaa miehen "tasolle", feminisoidaan miestä. Vaikuttaa siltä että ajan homotaisteluilla ja äärifeminismillä on yhteinen päämäärä: Sukupuolien välisten erojen tasoittaminen ja mitätöiminen. Raamatun ajatus on kuitenkin selkeä naisen tasa-arvo miehen rinnalla.
Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen. Hän loi Aadamille avun, joka oli hänen kaltaisensa. Mies ja nainen eivät ole identtisiä, he ovat selvästi erilaisia ruumiillisesti ja sielullisesti, mutta Jumalan tarkoitus on, että he kulkevat rinnakkain toisiaan tukien ja kantaen, samanarvoisina, kumpikin omilla, tyypillisillä voimavaroillaan. Miehen voima tulee erityisesti esille fyysisellä puolella, naisen empaattisten kykyjen kautta.Voima täytyy säännöstellä, jotta sitä voisi hyödyntää. Hallitseva mies kohtaa todennäköisesti naisen aivan liian "sähköisesti", ja hän saattaa tuhota hallitsemisellaan naisen voimavaroja, jotka käytössä olisivat voineet tulla miehen voimaksi. Vallitseva nainen voi samoin painaa miestä alas sen sijaan että olisi tullut osalliseksi hänen kantokyvystään.
On miehiä, jotka kokevat luonnollisen feminiinisyyden vaarallisena, ja he näkevät tehtäväkseen sen vahtimisen ja rajoittamisen. Raamatun "pää"-ajatukset väärin sovellettuina ja liioiteltuina voivat tuhota naisen luonnollisia ja normaaleja kykyjä. Ne eivät tulekaan hyödynnetyiksi, vaan ne tuhoutuvat. Kun nainen kehittyy miehisillä alueilla äärifeminismin ajattelun mukaisesti tapahtuu se naisellisuuden kustannuksella. Nainen häviää.
Sananlaskuista löydämme hyvän vaimon ylistyksen. 31,10-31. "Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu." (jae 25, vanha käännös.) "Voimalla ja arvokkuudella hän on vaatetettu." (Suomennos norjankielisestä King James käännöksestä.) "Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa." (jae 17, vanha käännös). Aavistelen, että tämän hyvän ja voimakkaan naisen salaisuus on, että hän saa olla oma itsensä ja päättää omasta toiminnastaan. Hänen miehensä ei rajoita häntä hurskailla ja komentavilla sanoilla ja toiminnalla, vaan hän tukee vaimoaan. Raamatun ajan patriarkaalisessa kulttuurissa nainen oli tytär, vaimo tai miehen äiti. Vaikuttaa siltä kuin tämän naisen mies sai osakseen kunnioitusta vaimonsa tähden istuessaan vanhinten kokouksessa, jae 23. Hänen miehensä ja poikansa ylistävät häntä. Hänen lähimmät miehensä tukevat häntä! Jakeessa 31 lukee: "Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään, ylistäkää häntä kaikkien kuullen!" Häntä arvostettiin hänen itsensä tähden eikä miehensä jatkona tai varjona.
Naista ei luotu miehen orjaksi eikä hallitsemaan häntä, ei myöskään pyrkimään miehen kaltaiseksi. Hän on olemassa vaikuttaakseen siinä voimassa jolla Jumala on hänet varustanut naisena. Miehensä rinnalla, häntä rohkaisten ja hänen tukeensa nojaten.
Rinnakkain
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät
"Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät." 1. Moos 1:27.
Nainenkin luotiin Jumalan kuvaksi. Olisiko äidinrakkaus Jumalan olemuksen voimakkain ilmaus luomakunnassa? Mies heijastaa Jumalan voimaa, lujuutta ja toimintaa. Nainen ilmentää Jumalan pehmeitä ja empaattisia ominaisuuksia, Jumalan kauneutta. Jumalassa nämä "kovat", lujat ja pehmeät ominaisuudet ovat täysin sopusoinnussa keskenään. Koska mies ja nainen, "nämä kaksi tulevat yhdeksi", käsitän Jumalan tarkoituksen olevan, että he löytävät tämän harmoonisen tasapainon. Yhdessä.
Joidenkin mielestä ykseys ja sopusointu on vain saavutettavissa, kun nainen ilolla ja innostuneena alistuu miehensä tahtoon. Mielestäni moinen ykseys voi helposti muodostua metodiseksi, kulmikkaaksi ja sotilaalliseksi. Lisäksi miehen käsitykset ja ominaisuudet tulisivat vallitseviksi suhteessa, ja hallitsevuus on omiaan horjuttamaan tasapainoa. Samoin käy, jos naisen käsitykset ja persoonallisuus määräävät tahdin.
Ykseys ja yksimielisyys on aina ollut vaikea tehtävä, ei ainoastaan avioliitossa vaan myös erilaisten ihmisten välillä. Jotkut ajattelevat, että ongelma ratkaistaan itsevaltaisin menetelmin: Minä käsken ja sanelen, sinä tottelet. Näin on joskus toimittu ja edelleen saatetaan toimia yhteiskunnassa, seurakunnassa ja perheessä. Tällaiset diktaattorit haluavat luoda toisia ihmisiä oman kuvansa kaltaiseksi ja muokata heitä mielensä mukaisiksi. Näin jotkut miehet ymmärtävät ja tulkitsevat Paavalin sanat vaimon alamaisuudesta ja miehen rakkaudesta häntä kohtaan. Jotkut jopa "kurittavat" vaimoansa, koska he "rakastavat" häntä.
Käytän vertauskuvana lasten perinnöllistä yhdennäköisyyttä vanhempiensa kanssa, kun nyt mielikuvitukseni avulla kuvailen, miten Jumalan kuvan, sopusoinnun avioliitossa, tulisi itsestään syntyä molempien aviopuolisoiden luonnollisen panoksen seurauksena eikä toisen vallitsevuuden perusteella. Niin kuin Jumalan kuva on molemmissa sukupuolissa, niin myös lapset edustavat molempia vanhempiaan geneettisesti. Yksi on enemmän isän, toinen äidin näköinen. Yhdennäköisyys voi vaihdella eri ikäkausina. Valaistus, vaatteiden värit, ilmeet jne saavat aika ajoittain esille äidin isännäköisessä lapsessa, tai päinvastoin. Vanhemman näköisyys ei siis ole muuttumatonta, eri tilanteissa tulee esille monenlaisia vivahteita. Näköisyys tavallaan liikkuu, vaikka kysymyksessä onkin sama ihminen. Äiti ja isä siis kuvastuvat lapsessa vaihtelevasti ja sopusointuisesti. Tällä vertauskuvalla tahdon tehdä selkoa, kuinka molemminpuolinen kunnioitus ja rakkaus aviopuolisoiden välillä voivat olla muovaamassa luonnollista ja harmoonista ykseyttä. Jossakin tilanteessa naisellisilla ominaisuuksilla on oikeutuksensa , ja kohta miehisillä. Jotkut värit elämäntilanteissa työntävät naisen esille, jotkut toiset miehen. Esimerkiksi kun perheeseen on syntynyt vauva, niin tilannetta hallitsee nainen. Jos perheessä on monta vilkasta poikaa, niin tarvitaan usein enemmän isän lujan käden ohjausta kuin äidin ymmärtämystä. Erilaiset vivahteet tulevat esille myös vanhempien erilaisista persoonallisuuden piirteistä feminiinisten ja maskuliinisten lisäksi. Puolisot voivat antaa tilaa toisilleen rakkaudessa ja nöyryydessä.
Patriarkaalisen perhekäsityksen vallitessa perhettä ja yhteiselämää hallitsevat miehen käsitykset ja persoonallisuus. Silloin mies muokkaa naista ja hänen persoonallisuuttaan ja voi jopa tukahduttaa sen. Näin nainen voi kadottaa mahdollisuuden oman luonnollisen uomansa muodostumiselle.
"Tämä on suuri salaisuus." Paavali puhuu Kristuksen ja seurakunnan ykseydestä ja viittaa avioliittoon. Molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus, ja keskinäinen alamaisuus on tie ykseyteen ja sopuun. Olisikohan ratkaisu maailman rauhaan löydetty siellä missä avioliiton arvoitus on ratkaistu?
Nainenkin luotiin Jumalan kuvaksi. Olisiko äidinrakkaus Jumalan olemuksen voimakkain ilmaus luomakunnassa? Mies heijastaa Jumalan voimaa, lujuutta ja toimintaa. Nainen ilmentää Jumalan pehmeitä ja empaattisia ominaisuuksia, Jumalan kauneutta. Jumalassa nämä "kovat", lujat ja pehmeät ominaisuudet ovat täysin sopusoinnussa keskenään. Koska mies ja nainen, "nämä kaksi tulevat yhdeksi", käsitän Jumalan tarkoituksen olevan, että he löytävät tämän harmoonisen tasapainon. Yhdessä.
Joidenkin mielestä ykseys ja sopusointu on vain saavutettavissa, kun nainen ilolla ja innostuneena alistuu miehensä tahtoon. Mielestäni moinen ykseys voi helposti muodostua metodiseksi, kulmikkaaksi ja sotilaalliseksi. Lisäksi miehen käsitykset ja ominaisuudet tulisivat vallitseviksi suhteessa, ja hallitsevuus on omiaan horjuttamaan tasapainoa. Samoin käy, jos naisen käsitykset ja persoonallisuus määräävät tahdin.
Ykseys ja yksimielisyys on aina ollut vaikea tehtävä, ei ainoastaan avioliitossa vaan myös erilaisten ihmisten välillä. Jotkut ajattelevat, että ongelma ratkaistaan itsevaltaisin menetelmin: Minä käsken ja sanelen, sinä tottelet. Näin on joskus toimittu ja edelleen saatetaan toimia yhteiskunnassa, seurakunnassa ja perheessä. Tällaiset diktaattorit haluavat luoda toisia ihmisiä oman kuvansa kaltaiseksi ja muokata heitä mielensä mukaisiksi. Näin jotkut miehet ymmärtävät ja tulkitsevat Paavalin sanat vaimon alamaisuudesta ja miehen rakkaudesta häntä kohtaan. Jotkut jopa "kurittavat" vaimoansa, koska he "rakastavat" häntä.
Käytän vertauskuvana lasten perinnöllistä yhdennäköisyyttä vanhempiensa kanssa, kun nyt mielikuvitukseni avulla kuvailen, miten Jumalan kuvan, sopusoinnun avioliitossa, tulisi itsestään syntyä molempien aviopuolisoiden luonnollisen panoksen seurauksena eikä toisen vallitsevuuden perusteella. Niin kuin Jumalan kuva on molemmissa sukupuolissa, niin myös lapset edustavat molempia vanhempiaan geneettisesti. Yksi on enemmän isän, toinen äidin näköinen. Yhdennäköisyys voi vaihdella eri ikäkausina. Valaistus, vaatteiden värit, ilmeet jne saavat aika ajoittain esille äidin isännäköisessä lapsessa, tai päinvastoin. Vanhemman näköisyys ei siis ole muuttumatonta, eri tilanteissa tulee esille monenlaisia vivahteita. Näköisyys tavallaan liikkuu, vaikka kysymyksessä onkin sama ihminen. Äiti ja isä siis kuvastuvat lapsessa vaihtelevasti ja sopusointuisesti. Tällä vertauskuvalla tahdon tehdä selkoa, kuinka molemminpuolinen kunnioitus ja rakkaus aviopuolisoiden välillä voivat olla muovaamassa luonnollista ja harmoonista ykseyttä. Jossakin tilanteessa naisellisilla ominaisuuksilla on oikeutuksensa , ja kohta miehisillä. Jotkut värit elämäntilanteissa työntävät naisen esille, jotkut toiset miehen. Esimerkiksi kun perheeseen on syntynyt vauva, niin tilannetta hallitsee nainen. Jos perheessä on monta vilkasta poikaa, niin tarvitaan usein enemmän isän lujan käden ohjausta kuin äidin ymmärtämystä. Erilaiset vivahteet tulevat esille myös vanhempien erilaisista persoonallisuuden piirteistä feminiinisten ja maskuliinisten lisäksi. Puolisot voivat antaa tilaa toisilleen rakkaudessa ja nöyryydessä.
Patriarkaalisen perhekäsityksen vallitessa perhettä ja yhteiselämää hallitsevat miehen käsitykset ja persoonallisuus. Silloin mies muokkaa naista ja hänen persoonallisuuttaan ja voi jopa tukahduttaa sen. Näin nainen voi kadottaa mahdollisuuden oman luonnollisen uomansa muodostumiselle.
"Tämä on suuri salaisuus." Paavali puhuu Kristuksen ja seurakunnan ykseydestä ja viittaa avioliittoon. Molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus, ja keskinäinen alamaisuus on tie ykseyteen ja sopuun. Olisikohan ratkaisu maailman rauhaan löydetty siellä missä avioliiton arvoitus on ratkaistu?
torstai 4. marraskuuta 2010
Nämä kaksi tulevat yhdeksi
Aion nyt pohtia miehen ja vaimon keskinäistä alamaisuutta, vaimon alistumista miehensä tahtoon ja miehen saamaa kehoitusta rakastaa omaa vaimoaan. Efesolaiskirje 5:18-33 käsittelee asiaa. Tässä on kysymys kokonaisuudesta, joka kuvaa Kristuksen rakkautta seurakuntaa kohtaan ja seurakunnan alistumista Kristuksen tahtoon. Joku, ehkä monikin näkee tämän pomo - alainen suhteena. Minä käsitän Kristuksen ja seurakunnan suhteen paljon laajemmaksi, syvemmäksi, sydämellisemmäksi ja luottamuksellisemmaksi, mikä on kaukana komentamisesta ja hierarkisista järjestelmistä. Tekstiyhteydestä irrotettuna voi yksityinen jae paisua lukijan mielessä jopa niin, että sen sisältö mitätöi muut tekstin sisältämät kehotukset. Tietenkin ajattelen nyt jakeen 24 loppuosaa, joka kehottaa vaimoa alistumaan kaikessa miehensä tahtoon.
Minulle teksti puhuu molemminpuolisesta vuorovaikutuksesta, yhteiselämästä, yhdeksi tulemisesta. Paavali käyttää suurennuslasia miehen rakastamisvelvollisuutta kuvatessaan. Hän kehoittaa aviomiestä rakastamaan vaimoaan niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta. Jeesus alensi itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti. Jeesuksen seurakuntaa kohtaan osoittama rakkaus oli nöyryyden ja itsensä alentamisen leimaamaa. Jos alistuminen ei ollut Jeesukselle vierasta, miksi se ei kuuluisi myös vaimoaan Jeesuksen tavoin rakastavan aviomiehen hyveisiin? "Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen."
"Vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon" ja hänen "tulee kunnioittaa miestään". Eikö kunnioittaminen ole toisen nostamista itsensä yläpuolelle? Alamaisuuden olemus ja ydin on nöyryydessä. Meitä kaikkia kehoitetaan elämään saamamme kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Ef 4:1. Tämä on vaikeampaa kuin koneellisesti kaikessa alistua toisen ihmisen tahtoon. Nöyrä sydän alentaa itsensä.
Jos tarkastelemme rakkautta ja nöyryyttä koko Uuden testamentin sanoman asiayhteydessä, niin meille ei saisi jäädä pienintäkään epäilystä siitä, etteikö sekä miehellä että vaimolla olisi suuri etuoikeus antaa näiden hyveiden, rakkauden ja nöyryyden, hallita elämäänsä suhteessaan toisiinsa. Aviovaimoa kehotetaan rakastamaan miestään ja aviomiestä osoittamaan vaimolleen kunnioitusta. Tiit 2:4 ja 1 Piet 3:7.
Eikö "nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi" sisällä alistumisen toistensa tahtoon? Molempien tulee rakastaa ja kunnioittaa toisiaan. Mistä suuresta ja haastavasta yhteisestä elämäntehtävästä kristillisessä avioliitossa onkaan kysymys!
Minulle teksti puhuu molemminpuolisesta vuorovaikutuksesta, yhteiselämästä, yhdeksi tulemisesta. Paavali käyttää suurennuslasia miehen rakastamisvelvollisuutta kuvatessaan. Hän kehoittaa aviomiestä rakastamaan vaimoaan niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta. Jeesus alensi itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti. Jeesuksen seurakuntaa kohtaan osoittama rakkaus oli nöyryyden ja itsensä alentamisen leimaamaa. Jos alistuminen ei ollut Jeesukselle vierasta, miksi se ei kuuluisi myös vaimoaan Jeesuksen tavoin rakastavan aviomiehen hyveisiin? "Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen."
"Vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon" ja hänen "tulee kunnioittaa miestään". Eikö kunnioittaminen ole toisen nostamista itsensä yläpuolelle? Alamaisuuden olemus ja ydin on nöyryydessä. Meitä kaikkia kehoitetaan elämään saamamme kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Ef 4:1. Tämä on vaikeampaa kuin koneellisesti kaikessa alistua toisen ihmisen tahtoon. Nöyrä sydän alentaa itsensä.
Jos tarkastelemme rakkautta ja nöyryyttä koko Uuden testamentin sanoman asiayhteydessä, niin meille ei saisi jäädä pienintäkään epäilystä siitä, etteikö sekä miehellä että vaimolla olisi suuri etuoikeus antaa näiden hyveiden, rakkauden ja nöyryyden, hallita elämäänsä suhteessaan toisiinsa. Aviovaimoa kehotetaan rakastamaan miestään ja aviomiestä osoittamaan vaimolleen kunnioitusta. Tiit 2:4 ja 1 Piet 3:7.
Eikö "nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi" sisällä alistumisen toistensa tahtoon? Molempien tulee rakastaa ja kunnioittaa toisiaan. Mistä suuresta ja haastavasta yhteisestä elämäntehtävästä kristillisessä avioliitossa onkaan kysymys!
maanantai 6. syyskuuta 2010
"Enkeleiden takia"
Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä Paavali käsittelee monia Korintton seurakunnassa syntyneitä ongelmia. Yksi kysymyksistä koski pään peittämistä:
"Jos miehellä on päähine päässään , kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä. Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois. Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä.
Miehen ei tule peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa. Miestä ei ole luotu naisesta vaan nainen miehestä, eikä miestä luotu naisen takia vaan nainen miehen takia. Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa merkkiä enkeleiden takia. Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista, sillä niin kuin nainen on luotu miehestä, myös mies on syntynyt naisesta. Mutta kaikki on saanut alkunsa Jumalasta. Päätelkää itse, onko naisen sopivaa rukoilla Jumalaa avopäin." 1 Kor 11:4-13.
Paavali korostaa sopivaisuutta. Juuri ennen päänpeittämiskysymyksen käsittelyä hän kirjoittaa: "Älkää loukatko sen enempää juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan älkääkö liioin Jumalan seurakuntaa." 1 Kor 10:32. Hänen mielestään oli tärkeää ottaa huomioon myös se, mitä ihmiset pitivät oikeana. 2 Kor 8:21. Sen ajan maailmassa naisilla oli pitkä tukka ja he peittivät päänsä. Juutalaiset ja useimmat kreikkalaiset naiset kulkivat hunnutettuina. Siis myös pakanoitten keskuudessa kunnialliset naiset peittivät hiuksensa.
Rietas meno oli kreikkalaiselle epäjumalanpalvelukselle luonteenomaista. Korinttossa palvottiin rakkauden jumalatarta Afroditea, ja hänen temppelinsä liepeillä oleskeli toista tuhatta temppeliprostituoitua. Hänen temppeleissään ja pyhäköissään harjoitettiin rituaalista prostituutiota. Seksuaalinen kanssakäyminen Afroditen papittarien kanssa kuului hänen palvontaansa. Myös muutoin oli prostituutio yleistä yhteiskunnassa. Oli olemassa eriasteisia porttoja. Köyhimmät leikkasivat tukkansa lyhyeksi tai ajoivat päänsä kaljuksi. Siitä heidät tunnistettiin katukuvassa. (*2 ja *4)
Ymmärrämme tekstistämme, että jotkut Korintton seurakunnan naiset eivät halunneet peittää päätään. Olivatko jotkut prostituoiduista tulleet kristityiksi? Ehkä gnostinen harhaoppi oli saanut sijaa seurakunnassa? Gnostisismihan opetti, että naisen piti pelastuakseen tulla miehen kaltaiseksi. Koskiko tämä myös ulkonäköä ja vaatetusta? Vai olivatko jotkut Dionysos jumalan palvojista tulleet kristityiksi? Tämän epäjumalan palvontamenojen mukaan tuli naisten leikata tukkansa ja pukeutua maskuliinisesti. Dionysosta palvovat miehet taas pukeutuivat naisellisesti. (*1) Paavalihan viittaa myös miehen tukan pituuteen, 11:14. Monet Korintton seurakunnan ongelmat johtuivat aikaisemmasta epäjumalanpalveluksesta. Yli puolet Uuden testamentin viittauksista epäjumaliin löytyvät ensimmäisestä Korinttolaiskirjeestä.
Paavali halusi siis huomioida sen, mikä oli oikein myös ihmisten edessä. Siksi ei sopinut, että naisten pukeutuminen kristittyjen tilaisuuksissa oli sopimatonta, siis että naiset esiintyivät ilman huntua. Olisiko naisten lyhyt tukka tai kaljuksi ajettu pää johtanut joidenkin ajatukset epäjumalien palvontaan ja näin heidän epävarma omatuntonsa olisi tahraantunut, niin kuin kävi joillekin, kun he söivät epäjumalille uhrattua lihaa. 1 Kor 8:7.
Mitä sitten enkeleillä oli päänpeittämisen kanssa tekemistä? Ohitan erilaiset tulkinnat, joissa mm esitetään nainen enkelien kiusaajana. Haluan kääntää huomion sanan "angelos" toiseen merkitykseen, joka on sanansaattaja. Vuoden 1938 Raamatun suomennos käänsi Mark 1:2 :en lausunnon Johannes Kastajasta Jumalan sanansaattajana "Minä lähetän enkelini sinun edelläsi". Vuoden 1992 suomennos puhuu Johanneksesta sanansaattajana. Kysynkin, olisiko esillä olevassa 1 Korinttolaiskirje 11 tekstissä kyse sanansaattajista eikä enkeleistä? Toisin sanoen: "Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa merkkiä sanansaattajien tähden." Alkuseurakunnan kokoontumiset olivat muodoltaan kaukana nykyajan kirkon jumalanpalveluksista. "Kaikki te voitte profetoida, kukin vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkaisua." 1 Kor 14:31. Kaikilla oli mahdollisuus kokouksissa välittää sanomaa. Halusiko Paavali miespuolisten sanansaattajien tähden kaikkien naisten peittävän päänsä, sulkeakseen pois mahdolliset väärät epäilykset tai väitteet rituaalisesta prostituutiosta kristittyjen jumalanpalveluksissa? Eikö ulkopuolisille olisi ollut luonnollista yhdistää hunnuttomana kokouksiin menevät naiset mahdollisiin seurakunnan sisäisiin seksuaalisiin rituaaleihin? Tähänhän he olivat tottuneet omassa epäjumalanpalveluksessaan.
Pietari kuvailee epäjumalanpalvelusta näin: "Aivan riittämiin te menneenä aikana elitte niin kuin pakanat tahtovat, ryvitte irstaudessa ja himoissa, juoppoudessa , mässäilyissä ja juomingeissa ja palvelitte epäjumalia jumalattomin menoin. Nyt he kummeksuvat sitä, että te ette enää riennä heidän kanssaan samaan riettauden virtaan, ja syytävät herjauksiaan." 1 Piet 4:3-4. Kristityistä levitettiin monenlaisia epäilyttäviä huhuja keisarinpalvonnan aikaan Rooman valtakunnassa. Heistä sanottiin mm: "He tunnistavat toisensa salaisten merkkien avulla, he tapaavat yöllä, he harjoittavat sukupuoliyhdyntää umpimähkään, he palvovat aasinpäätä ja ylimmäisen pappinsa sukupuolielimiä. Kaiken kukkuraksi he syövät lapsia." (Lainaus erään roomalaisen ja erään kristityn välisestä dialogista).Syytökset lasten uhraamisesta johtuivat ulkopuolisten kuvitelmista kristittyjen ehtoollisen vietosta, Jeesuksen ruumiin syömisestä ja hänen verensä juomisesta. (*3) Olisivatko huhut seksuaalisesta siveettömyydestä voineet saada alkunsa siitä, että jotkut kristityt naiset väheksyivät yleisiä sopivaisuus- ja kunniallisuussääntöjä, eivätkä peittäneet päätään ? Kristittyjä vainottiin tällaisten väärinkäsitysten ja valheellisten huhujen takia. Pietarin kehoitus olla alamainen kaikelle maalliselle järjestykselle oli varmaankin aiheellinen. Hän kehoittaa elämään "moitteettomasti pakanoiden keskellä, jotta he teitä pahantekijöiksi panetellessaan havaitsisivatkin hyvät tekonne ja ylistäisivät Jumalaa..." 1 Piet 2:12-13.
Meidän ajassamme ja kulttuurissamme ei naisia pidetä prostituoituina heidän hiustensa perusteella. Tosin muslimeilla hiusten peittäminen on edelleen kunniallisuuden merkki, ja he arvioivat länsimaista naista omasta uskonnostaan ja kulttuuristaan käsin. Minulle päänpeittämistä koskeva teksti puhuu säädyllisestä pukeutumisesta meidän aikamme kunniallisuuskäsitys lähtökohtana. Koska nykyään siveetön pukeutuminen on ennemminkin sääntö kuin poikkeus, tulee meidän kristittyjen naisten tarkistaa, minkälaisia viestejä me pukeutumisellamme välitämme uskostamme ympärillämme eläville ihmisille.
Lähteet:
* 1. Catherine Kroeger: The apostle Paul and the Greco-Roman cults of women.
* 2. Wikipedia
* 3. Skepsis.no
* 4.Studiebibelen
"Jos miehellä on päähine päässään , kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä. Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois. Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä.
Miehen ei tule peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa. Miestä ei ole luotu naisesta vaan nainen miehestä, eikä miestä luotu naisen takia vaan nainen miehen takia. Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa merkkiä enkeleiden takia. Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista, sillä niin kuin nainen on luotu miehestä, myös mies on syntynyt naisesta. Mutta kaikki on saanut alkunsa Jumalasta. Päätelkää itse, onko naisen sopivaa rukoilla Jumalaa avopäin." 1 Kor 11:4-13.
Paavali korostaa sopivaisuutta. Juuri ennen päänpeittämiskysymyksen käsittelyä hän kirjoittaa: "Älkää loukatko sen enempää juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan älkääkö liioin Jumalan seurakuntaa." 1 Kor 10:32. Hänen mielestään oli tärkeää ottaa huomioon myös se, mitä ihmiset pitivät oikeana. 2 Kor 8:21. Sen ajan maailmassa naisilla oli pitkä tukka ja he peittivät päänsä. Juutalaiset ja useimmat kreikkalaiset naiset kulkivat hunnutettuina. Siis myös pakanoitten keskuudessa kunnialliset naiset peittivät hiuksensa.
Rietas meno oli kreikkalaiselle epäjumalanpalvelukselle luonteenomaista. Korinttossa palvottiin rakkauden jumalatarta Afroditea, ja hänen temppelinsä liepeillä oleskeli toista tuhatta temppeliprostituoitua. Hänen temppeleissään ja pyhäköissään harjoitettiin rituaalista prostituutiota. Seksuaalinen kanssakäyminen Afroditen papittarien kanssa kuului hänen palvontaansa. Myös muutoin oli prostituutio yleistä yhteiskunnassa. Oli olemassa eriasteisia porttoja. Köyhimmät leikkasivat tukkansa lyhyeksi tai ajoivat päänsä kaljuksi. Siitä heidät tunnistettiin katukuvassa. (*2 ja *4)
Ymmärrämme tekstistämme, että jotkut Korintton seurakunnan naiset eivät halunneet peittää päätään. Olivatko jotkut prostituoiduista tulleet kristityiksi? Ehkä gnostinen harhaoppi oli saanut sijaa seurakunnassa? Gnostisismihan opetti, että naisen piti pelastuakseen tulla miehen kaltaiseksi. Koskiko tämä myös ulkonäköä ja vaatetusta? Vai olivatko jotkut Dionysos jumalan palvojista tulleet kristityiksi? Tämän epäjumalan palvontamenojen mukaan tuli naisten leikata tukkansa ja pukeutua maskuliinisesti. Dionysosta palvovat miehet taas pukeutuivat naisellisesti. (*1) Paavalihan viittaa myös miehen tukan pituuteen, 11:14. Monet Korintton seurakunnan ongelmat johtuivat aikaisemmasta epäjumalanpalveluksesta. Yli puolet Uuden testamentin viittauksista epäjumaliin löytyvät ensimmäisestä Korinttolaiskirjeestä.
Paavali halusi siis huomioida sen, mikä oli oikein myös ihmisten edessä. Siksi ei sopinut, että naisten pukeutuminen kristittyjen tilaisuuksissa oli sopimatonta, siis että naiset esiintyivät ilman huntua. Olisiko naisten lyhyt tukka tai kaljuksi ajettu pää johtanut joidenkin ajatukset epäjumalien palvontaan ja näin heidän epävarma omatuntonsa olisi tahraantunut, niin kuin kävi joillekin, kun he söivät epäjumalille uhrattua lihaa. 1 Kor 8:7.
Mitä sitten enkeleillä oli päänpeittämisen kanssa tekemistä? Ohitan erilaiset tulkinnat, joissa mm esitetään nainen enkelien kiusaajana. Haluan kääntää huomion sanan "angelos" toiseen merkitykseen, joka on sanansaattaja. Vuoden 1938 Raamatun suomennos käänsi Mark 1:2 :en lausunnon Johannes Kastajasta Jumalan sanansaattajana "Minä lähetän enkelini sinun edelläsi". Vuoden 1992 suomennos puhuu Johanneksesta sanansaattajana. Kysynkin, olisiko esillä olevassa 1 Korinttolaiskirje 11 tekstissä kyse sanansaattajista eikä enkeleistä? Toisin sanoen: "Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa merkkiä sanansaattajien tähden." Alkuseurakunnan kokoontumiset olivat muodoltaan kaukana nykyajan kirkon jumalanpalveluksista. "Kaikki te voitte profetoida, kukin vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkaisua." 1 Kor 14:31. Kaikilla oli mahdollisuus kokouksissa välittää sanomaa. Halusiko Paavali miespuolisten sanansaattajien tähden kaikkien naisten peittävän päänsä, sulkeakseen pois mahdolliset väärät epäilykset tai väitteet rituaalisesta prostituutiosta kristittyjen jumalanpalveluksissa? Eikö ulkopuolisille olisi ollut luonnollista yhdistää hunnuttomana kokouksiin menevät naiset mahdollisiin seurakunnan sisäisiin seksuaalisiin rituaaleihin? Tähänhän he olivat tottuneet omassa epäjumalanpalveluksessaan.
Pietari kuvailee epäjumalanpalvelusta näin: "Aivan riittämiin te menneenä aikana elitte niin kuin pakanat tahtovat, ryvitte irstaudessa ja himoissa, juoppoudessa , mässäilyissä ja juomingeissa ja palvelitte epäjumalia jumalattomin menoin. Nyt he kummeksuvat sitä, että te ette enää riennä heidän kanssaan samaan riettauden virtaan, ja syytävät herjauksiaan." 1 Piet 4:3-4. Kristityistä levitettiin monenlaisia epäilyttäviä huhuja keisarinpalvonnan aikaan Rooman valtakunnassa. Heistä sanottiin mm: "He tunnistavat toisensa salaisten merkkien avulla, he tapaavat yöllä, he harjoittavat sukupuoliyhdyntää umpimähkään, he palvovat aasinpäätä ja ylimmäisen pappinsa sukupuolielimiä. Kaiken kukkuraksi he syövät lapsia." (Lainaus erään roomalaisen ja erään kristityn välisestä dialogista).Syytökset lasten uhraamisesta johtuivat ulkopuolisten kuvitelmista kristittyjen ehtoollisen vietosta, Jeesuksen ruumiin syömisestä ja hänen verensä juomisesta. (*3) Olisivatko huhut seksuaalisesta siveettömyydestä voineet saada alkunsa siitä, että jotkut kristityt naiset väheksyivät yleisiä sopivaisuus- ja kunniallisuussääntöjä, eivätkä peittäneet päätään ? Kristittyjä vainottiin tällaisten väärinkäsitysten ja valheellisten huhujen takia. Pietarin kehoitus olla alamainen kaikelle maalliselle järjestykselle oli varmaankin aiheellinen. Hän kehoittaa elämään "moitteettomasti pakanoiden keskellä, jotta he teitä pahantekijöiksi panetellessaan havaitsisivatkin hyvät tekonne ja ylistäisivät Jumalaa..." 1 Piet 2:12-13.
Meidän ajassamme ja kulttuurissamme ei naisia pidetä prostituoituina heidän hiustensa perusteella. Tosin muslimeilla hiusten peittäminen on edelleen kunniallisuuden merkki, ja he arvioivat länsimaista naista omasta uskonnostaan ja kulttuuristaan käsin. Minulle päänpeittämistä koskeva teksti puhuu säädyllisestä pukeutumisesta meidän aikamme kunniallisuuskäsitys lähtökohtana. Koska nykyään siveetön pukeutuminen on ennemminkin sääntö kuin poikkeus, tulee meidän kristittyjen naisten tarkistaa, minkälaisia viestejä me pukeutumisellamme välitämme uskostamme ympärillämme eläville ihmisille.
Lähteet:
* 1. Catherine Kroeger: The apostle Paul and the Greco-Roman cults of women.
* 2. Wikipedia
* 3. Skepsis.no
* 4.Studiebibelen
torstai 15. heinäkuuta 2010
Voiko nainen opettaa seurakunnassa?
Aikamme konservatiivinen näkemys, joka suhtautuu kielteisesti naisen opetustehtävään seurakunnassa, perustuu muun muuassa 1 Tim 2:11-15: "Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti. Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn. Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää."
Raamatunjae, joka on irrotettu asiayhteydestään, voi johtaa pois alkuperäisestä ajatuksesta. Samalla tavalla voi kulttuuri- ja historiallisesta yhteydestään erotettu Raamatun teksti antaa virheellisen kuvan alkuperäisestä tarkoituksesta. Traditiouskollisuutta tuskin voi kutsua raamatullisuudeksi, mutta olemme uskollisia Raamatun tekstiä kohtaan käsitellessämme sitä sen alkuperäisessä maisemassaan.
1 Timoteuksen kirje varoittaa useaan otteeseen vieraasta, harhaanjohtavasta ja demonisesta opetuksesta, jota valheellisesti kutsuttiin tiedoksi, "gnosis". Sitä luonnehditaan taruiksi. 1 Tim 1:3-7; 4:1-3,7; 6:3,20-21. Vuoden 1938 käännöksestä käy ilmi, että naisia oli levittämässä tätä oppia: "Epäpyhiä ämmäin taruja karta..." 4:7.
Nag Hammadin tekstilöytö 1940 - luvulta on antanut meille arvokasta tietoa gnostisismista. Yksi kirjoista on nimeltään Apocryphon Ioannis, Johanneksen salattu kirje. Lainaan tähän teologi Erkki Koskenniemen luennosta vuodelta 1996:
"Jukka Thuren esittää 1 Tim 2:9-15 kohdalla muutamia tärkeitä kysymyksiä: Onko joku väittänyt, että vaimon on "suvereenisti hallittava" miestään (12)...Väittääkö joku, että ensin luotiin Eeva, ja sitten vasta Aadam? Opettaako joku, että Aadam petettiin eikä Eeva? Ja miksi teknogonia (lasten synnyttäminen) on naisten pelastustie? Joka lukee Nag Hammadista löytyneen tekstin Apocryphon Ioannis, huomaa, että kolmeen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi. Tämä teksti sisältää gnostilaisen opetuksen maailman syntymisestä. Siinä Eeva oli olemassa ennen Aadamia, Aadam petettiin, Eeva hallitsi suvereenisti (ylivoimaisesti) miestään ja lastensynnyttäminen oli pahin ajateltavissa oleva synti...Nainen tulee saamaan korkeamman aseman kuin mies, mutta vain jos lasten synnyttäminen lakkaa ja nainen ottaa johdon."
Tuomaksen evankeliumi edustaa samaa gnostilaista näkemystä: Siinä Jeesuksen suuhun on laitettu seuraavat sanat: "Katso, minä johdatan häntä (Maria) tehdäkseni hänestä miehen, niin että myös hänestä tulee elävä henki, teidän miesten kaltainen. Sillä jokainen nainen, joka tekee itsestään miehen, pääsee taivasten valtakuntaan."
Uuden Testamentin evankeliumeissa kuitenkin kohtaamme todellisen Jeesuksen, joka arvostaa naisia naisina, ja tarjoaa heille pelastusta naisina. "Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva", siis toisin sanoen naisena.
Gnostilaisen opin tunteminen auttaa ymmärtämään näitä vaikeaselitteisiä jakeita 12 -15. Teksti hyökkää gnostilaista oppia vastaan, jota jotkut naiset levittivät seurakunnassa. Se ei vastusta naista opettajana, mutta se kieltää naisia välittämästä väärää oppia. Tiitukselle osoitetussa kirjeessä kielletään miespuolisia harhaopettajia levittämästä oppejaan: "Heidän suunsa on tukittava." Tiit 1:11. 1 Tim 2:12 tukkii suun naispuolisilta harhaopettajilta.
Raamatunjae, joka on irrotettu asiayhteydestään, voi johtaa pois alkuperäisestä ajatuksesta. Samalla tavalla voi kulttuuri- ja historiallisesta yhteydestään erotettu Raamatun teksti antaa virheellisen kuvan alkuperäisestä tarkoituksesta. Traditiouskollisuutta tuskin voi kutsua raamatullisuudeksi, mutta olemme uskollisia Raamatun tekstiä kohtaan käsitellessämme sitä sen alkuperäisessä maisemassaan.
1 Timoteuksen kirje varoittaa useaan otteeseen vieraasta, harhaanjohtavasta ja demonisesta opetuksesta, jota valheellisesti kutsuttiin tiedoksi, "gnosis". Sitä luonnehditaan taruiksi. 1 Tim 1:3-7; 4:1-3,7; 6:3,20-21. Vuoden 1938 käännöksestä käy ilmi, että naisia oli levittämässä tätä oppia: "Epäpyhiä ämmäin taruja karta..." 4:7.
Nag Hammadin tekstilöytö 1940 - luvulta on antanut meille arvokasta tietoa gnostisismista. Yksi kirjoista on nimeltään Apocryphon Ioannis, Johanneksen salattu kirje. Lainaan tähän teologi Erkki Koskenniemen luennosta vuodelta 1996:
"Jukka Thuren esittää 1 Tim 2:9-15 kohdalla muutamia tärkeitä kysymyksiä: Onko joku väittänyt, että vaimon on "suvereenisti hallittava" miestään (12)...Väittääkö joku, että ensin luotiin Eeva, ja sitten vasta Aadam? Opettaako joku, että Aadam petettiin eikä Eeva? Ja miksi teknogonia (lasten synnyttäminen) on naisten pelastustie? Joka lukee Nag Hammadista löytyneen tekstin Apocryphon Ioannis, huomaa, että kolmeen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi. Tämä teksti sisältää gnostilaisen opetuksen maailman syntymisestä. Siinä Eeva oli olemassa ennen Aadamia, Aadam petettiin, Eeva hallitsi suvereenisti (ylivoimaisesti) miestään ja lastensynnyttäminen oli pahin ajateltavissa oleva synti...Nainen tulee saamaan korkeamman aseman kuin mies, mutta vain jos lasten synnyttäminen lakkaa ja nainen ottaa johdon."
Tuomaksen evankeliumi edustaa samaa gnostilaista näkemystä: Siinä Jeesuksen suuhun on laitettu seuraavat sanat: "Katso, minä johdatan häntä (Maria) tehdäkseni hänestä miehen, niin että myös hänestä tulee elävä henki, teidän miesten kaltainen. Sillä jokainen nainen, joka tekee itsestään miehen, pääsee taivasten valtakuntaan."
Uuden Testamentin evankeliumeissa kuitenkin kohtaamme todellisen Jeesuksen, joka arvostaa naisia naisina, ja tarjoaa heille pelastusta naisina. "Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva", siis toisin sanoen naisena.
Gnostilaisen opin tunteminen auttaa ymmärtämään näitä vaikeaselitteisiä jakeita 12 -15. Teksti hyökkää gnostilaista oppia vastaan, jota jotkut naiset levittivät seurakunnassa. Se ei vastusta naista opettajana, mutta se kieltää naisia välittämästä väärää oppia. Tiitukselle osoitetussa kirjeessä kielletään miespuolisia harhaopettajia levittämästä oppejaan: "Heidän suunsa on tukittava." Tiit 1:11. 1 Tim 2:12 tukkii suun naispuolisilta harhaopettajilta.
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
"Hän pitää sinua vallassaan"
1 Moos 3: 16-19 kertoo syntiinlankeemuksen seurauksista: "Naiselle Jumala sanoi: - Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan. Ja miehelle hän sanoi: - Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat."
Olen valinnut otsikoksi "Hän pitää sinua vallassaan" korostaakseni juuri näiden sanojen tekstiyhteydestä irrottamisen kohtalokasta vaikutusta. Oppi miehen vallasta naiseen nähden on vuosisatojen kuluessa juurtunut voimakkaasti myös kristilliseen ajatteluun. Jopa kristityt, jotka kannattavat sukupuolten välistä tasa-arvoa, tulkitsevat tämän lauseen asiayhteydestä irrotettuna, eivätkä sen takia pysty näkemään, mitä tässä itse asiassa lukee. Monet tähdentävät näiden sanojen olevan profetian miehen tulevasta vallan väärinkäytöstä eikä Jumalan nimenomainen käsky hallita naista, niin kuin patriarkaalisen käsityksen kannattajat tulkitsevat lauseen.
Tarvitsemme kolme avainta päästäksemme tämän lauseen merkityksen ymmärtämiseen:
1) - Yksinkertaisuus. Asiayhteydessä kerrotaan syntiinlankeemuksen jälkeisestä ihmisen luonnollisesta elämänkaaresta. Valtaoppi poikkeaa aiheesta.
2) - Tekstiyhteys. Miehen valtaan joutuminen on tulkittu ylimääräiseksi rangaistukseksi naiselle, ilmeisestikin koska nainen oli kiellettyyn hedelmään koskemisen aloitteentekijä. Mutta eikö silloin myös edeltävä ajatus "kuitenkin tunnet halua mieheesi" kuulu rangaistukseen? Eikö juuri puolikkaiden raamatunlauseitten käyttöä muissa yhteyksissä pidetä arveluttavana, miksei myös tässä kohdin? Ainakin minä kyseenalaistan halun tuntemisen ja vallassapitämisen erottamisen toisistaan. Yhdistän myös nämä kaksi ajatusta muuhun asiayhteyteen. Kokonaisuuden kannalta on myös tärkeää muistaa, että syntiinlankeemuksen varsinainen rangaistus oli kuolema. 1 Moos 2:17. Kivuliaat synnytykset ja kova työ olivat luonnollisia seurauksia Eedenin puutarhasta karkottamisesta.
3) - Hebreankielinen sana "teshuqa" lauseessa "kuitenkin tunnet halua mieheesi" on kolmas avain. Lyhyesti sanottuna on sanan merkitys "halu". Mutta myös "valta".
On loogista ajatella, että Eeva kuullessaan kivuliaista synnytyksistä olisi tuumannut: Sitten en halua lapsia! Jumala oli ottanut tämän huomioon määräämällä Eevan halun mieheensä niin suureksi, että se voitti kivun pelon. "Kuitenkin - vaikka siis tunnet kipua - tunnet halua mieheesi." Tämä halu on voimakas eroottinen tunne. Hebreankielinen sana puhuu halun lisäksi vallasta, siis naisen eroottisesta vallasta.
Kuitenkaan tämä eroottinen halu ei ole vain naisen vietti. Itsestäänselvä tosiasia on, että myös miehellä on vastaava halu, jota hän tuntee naista kohtaan. Jumala määräsi tämän halun molemminpuoliseksi. Eikö kaikkein yksinkertaisin ja tekstiyhteyteen sopivin tulkinta olisi, että ilmaisu "hän pitää sinua vallassaan" tarkoittaa juuri miehen seksuaalista halua, valtaa naista kohtaan, samalla tavalla kuin nainen tuntee seksuaalista halua, valtaa miestä kohtaan.
Laulujen laulu kuvailee eroottisia tunteita näin: "Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki." Laul.l. 8,6. Eikö tässä kuvata juuri Aadamin ja Eevan saamaa eroottisen halun voimaa?
Miehen ja naisen seksuaalisuuden voiman ja vallan eroa kuvannee parhaiten sen äärimmäinen kielteinen esiintyminen: Mies raiskaa, käyttää fyysistä voimaa, kun taas nainen viettelee, harjoittaa sielullisia kykyjään. Kuka uskaltaa kieltää, etteikö viettelemisessä käytetä voimaa? Kuvaisivatko tekstimme vallankäyttöön viittaavat sanat juuri tätä feminiinisen ja maskuliinisen seksuaalisuuden "haluvallan"eroa?
Sana "teshuqa" esiintyy vain kolme kertaa Raamatussa. Siksi sen täsmällistä merkitystä on ollut vaikeaa havaita ja tulkita. Se esiintyy 1 Moos 4:7:ssä: "...synti on ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." Eikö tässäkin korostu juuri kiusauksen, viettelyksen voima sanassa "haluaa"? Kolmas sanan esiintymispaikka on Laul. l. 7:11: "Minä olen rakkani oma, minuun hän tuntee halua." Vetovoimaa!
1 Kor 7:ssä Paavali antaa avio-ohjeita. Jakeessa 4 lukee: "Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon." Erikoisia ajatuksia naimattomuuden armolahjan omaavalta mieheltä, joka lisäksi eli patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Tässähän puhutaan tasa-arvosta avioelämässä. Mieleeni johtuu toinenkin ajatus: Olisiko Paavalin lähteenä tälle lausunnolle ollut: "Kuitenkin tunnet halua mieheesi ja hän pitää sinua vallassaan"? - - -
Olen valinnut otsikoksi "Hän pitää sinua vallassaan" korostaakseni juuri näiden sanojen tekstiyhteydestä irrottamisen kohtalokasta vaikutusta. Oppi miehen vallasta naiseen nähden on vuosisatojen kuluessa juurtunut voimakkaasti myös kristilliseen ajatteluun. Jopa kristityt, jotka kannattavat sukupuolten välistä tasa-arvoa, tulkitsevat tämän lauseen asiayhteydestä irrotettuna, eivätkä sen takia pysty näkemään, mitä tässä itse asiassa lukee. Monet tähdentävät näiden sanojen olevan profetian miehen tulevasta vallan väärinkäytöstä eikä Jumalan nimenomainen käsky hallita naista, niin kuin patriarkaalisen käsityksen kannattajat tulkitsevat lauseen.
Tarvitsemme kolme avainta päästäksemme tämän lauseen merkityksen ymmärtämiseen:
1) - Yksinkertaisuus. Asiayhteydessä kerrotaan syntiinlankeemuksen jälkeisestä ihmisen luonnollisesta elämänkaaresta. Valtaoppi poikkeaa aiheesta.
2) - Tekstiyhteys. Miehen valtaan joutuminen on tulkittu ylimääräiseksi rangaistukseksi naiselle, ilmeisestikin koska nainen oli kiellettyyn hedelmään koskemisen aloitteentekijä. Mutta eikö silloin myös edeltävä ajatus "kuitenkin tunnet halua mieheesi" kuulu rangaistukseen? Eikö juuri puolikkaiden raamatunlauseitten käyttöä muissa yhteyksissä pidetä arveluttavana, miksei myös tässä kohdin? Ainakin minä kyseenalaistan halun tuntemisen ja vallassapitämisen erottamisen toisistaan. Yhdistän myös nämä kaksi ajatusta muuhun asiayhteyteen. Kokonaisuuden kannalta on myös tärkeää muistaa, että syntiinlankeemuksen varsinainen rangaistus oli kuolema. 1 Moos 2:17. Kivuliaat synnytykset ja kova työ olivat luonnollisia seurauksia Eedenin puutarhasta karkottamisesta.
3) - Hebreankielinen sana "teshuqa" lauseessa "kuitenkin tunnet halua mieheesi" on kolmas avain. Lyhyesti sanottuna on sanan merkitys "halu". Mutta myös "valta".
On loogista ajatella, että Eeva kuullessaan kivuliaista synnytyksistä olisi tuumannut: Sitten en halua lapsia! Jumala oli ottanut tämän huomioon määräämällä Eevan halun mieheensä niin suureksi, että se voitti kivun pelon. "Kuitenkin - vaikka siis tunnet kipua - tunnet halua mieheesi." Tämä halu on voimakas eroottinen tunne. Hebreankielinen sana puhuu halun lisäksi vallasta, siis naisen eroottisesta vallasta.
Kuitenkaan tämä eroottinen halu ei ole vain naisen vietti. Itsestäänselvä tosiasia on, että myös miehellä on vastaava halu, jota hän tuntee naista kohtaan. Jumala määräsi tämän halun molemminpuoliseksi. Eikö kaikkein yksinkertaisin ja tekstiyhteyteen sopivin tulkinta olisi, että ilmaisu "hän pitää sinua vallassaan" tarkoittaa juuri miehen seksuaalista halua, valtaa naista kohtaan, samalla tavalla kuin nainen tuntee seksuaalista halua, valtaa miestä kohtaan.
Laulujen laulu kuvailee eroottisia tunteita näin: "Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki." Laul.l. 8,6. Eikö tässä kuvata juuri Aadamin ja Eevan saamaa eroottisen halun voimaa?
Miehen ja naisen seksuaalisuuden voiman ja vallan eroa kuvannee parhaiten sen äärimmäinen kielteinen esiintyminen: Mies raiskaa, käyttää fyysistä voimaa, kun taas nainen viettelee, harjoittaa sielullisia kykyjään. Kuka uskaltaa kieltää, etteikö viettelemisessä käytetä voimaa? Kuvaisivatko tekstimme vallankäyttöön viittaavat sanat juuri tätä feminiinisen ja maskuliinisen seksuaalisuuden "haluvallan"eroa?
Sana "teshuqa" esiintyy vain kolme kertaa Raamatussa. Siksi sen täsmällistä merkitystä on ollut vaikeaa havaita ja tulkita. Se esiintyy 1 Moos 4:7:ssä: "...synti on ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." Eikö tässäkin korostu juuri kiusauksen, viettelyksen voima sanassa "haluaa"? Kolmas sanan esiintymispaikka on Laul. l. 7:11: "Minä olen rakkani oma, minuun hän tuntee halua." Vetovoimaa!
1 Kor 7:ssä Paavali antaa avio-ohjeita. Jakeessa 4 lukee: "Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon." Erikoisia ajatuksia naimattomuuden armolahjan omaavalta mieheltä, joka lisäksi eli patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Tässähän puhutaan tasa-arvosta avioelämässä. Mieleeni johtuu toinenkin ajatus: Olisiko Paavalin lähteenä tälle lausunnolle ollut: "Kuitenkin tunnet halua mieheesi ja hän pitää sinua vallassaan"? - - -
tiistai 29. kesäkuuta 2010
"Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne!" Room 12:10
Kristittyjen kutsumus on vaeltaa Jumalan Pyhän Hengen johdossa sen sijaan että eläisivät omien himojen ja ajan hengen vietävinä. Patriarkaalisen näkemyksen edustajat pitävät naisten tasa-arvopyrkimyksiä ajan hengen tuotteena ja sen tähden hylättävinä. "Älkää mukautuko tämän maailman menoon..." Room 12:2.
Paavalin ajan yhteiskunta oli naista alistava kreikkalaisroomalaisessa ja koko tunnetussa maailmassa. Kreikkalaisella miehellä oli virallisen ja hyveellisen lapsia synnyttävän ja hoitavan vaimon lisäksi eri arvoisia rakastajataria. Tämä oli virallisesti hyväksyttyä miesten hallitsemassa yhteiskunnassa, josta vaimot oli suljettu pois. Naista kuvailtiin heikoksi, oikukkaaksi, pahansuovaksi ja valheelliseksi. Kreikkalainen filosofi Aristoteles luonnehti naista epätäydelliseksi mieheksi.
Tällaisessa maailmassa Paavali julisti evankeliumia. Hänen ja Pietarin kehoitukset kristityille aviomiehille uhkasivat voimakkaasti edellä kuvattua maailman henkeä. "Rakastakaa vaimojanne!" "Eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta..." "Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen." Ef 5:21,25. 1 Piet 3:7. Kristittyjen aviomiesten tehtäväksi tuli nostaa vaimonsa ylös alhaiselta tasolta, jolle lihallinen ajan henki oli heidät sijoittanut.
Oli suorastaan vallankumouksellista, että myös naiset saivat vapaasti osallistua ja käyttää armolahjojaan seurakunnan kokoontuessa. Tämän vapauden toteuttaminen on varmaankin ollut aikamoinen uskon loikkaus Paavalille. Hänhän oli aikaisemmin ollut fariseus, jolle juutalainen tekstikokoelma,Talmud, oli teroittanut, että "kunnioituksesta seurakuntaa kohtaan naisen ei tule itse lukea lain kirjaa. On häpeällistä naiselle antaa äänensä kuulua miesten joukossa. Naisen ääni on likaista alastomuutta."
En toki ole unohtanut, että apostolit kehoittivat erityisesti naisia alamaisuuteen. Erityisen tärkeää tämä oli seurakunnissa, joihin gnostisismi oli hiipinyt opillaan, jonka mukaan naisen tuli hallita miestä, koska hän oli parempi. Apostolit eivät myöskään asettuneet vastustamaan voimassa olevaa inhimillistä yhteiskuntajärjestystä. He kehoittivat kristittyjä elämään oikein, mutta myös kestämään osakseen tullutta vääryyttä. Alamaisuus, nöyryys ja toistensa kunnioittaminen ovat keskeisiä kaikkia kristittyjä kaunistavia hyveitä. Niihin kehoitetaan tuon tuostakin Raamatun lehdillä.
Paavalin ajan yhteiskunta oli naista alistava kreikkalaisroomalaisessa ja koko tunnetussa maailmassa. Kreikkalaisella miehellä oli virallisen ja hyveellisen lapsia synnyttävän ja hoitavan vaimon lisäksi eri arvoisia rakastajataria. Tämä oli virallisesti hyväksyttyä miesten hallitsemassa yhteiskunnassa, josta vaimot oli suljettu pois. Naista kuvailtiin heikoksi, oikukkaaksi, pahansuovaksi ja valheelliseksi. Kreikkalainen filosofi Aristoteles luonnehti naista epätäydelliseksi mieheksi.
Tällaisessa maailmassa Paavali julisti evankeliumia. Hänen ja Pietarin kehoitukset kristityille aviomiehille uhkasivat voimakkaasti edellä kuvattua maailman henkeä. "Rakastakaa vaimojanne!" "Eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta..." "Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen." Ef 5:21,25. 1 Piet 3:7. Kristittyjen aviomiesten tehtäväksi tuli nostaa vaimonsa ylös alhaiselta tasolta, jolle lihallinen ajan henki oli heidät sijoittanut.
Oli suorastaan vallankumouksellista, että myös naiset saivat vapaasti osallistua ja käyttää armolahjojaan seurakunnan kokoontuessa. Tämän vapauden toteuttaminen on varmaankin ollut aikamoinen uskon loikkaus Paavalille. Hänhän oli aikaisemmin ollut fariseus, jolle juutalainen tekstikokoelma,Talmud, oli teroittanut, että "kunnioituksesta seurakuntaa kohtaan naisen ei tule itse lukea lain kirjaa. On häpeällistä naiselle antaa äänensä kuulua miesten joukossa. Naisen ääni on likaista alastomuutta."
En toki ole unohtanut, että apostolit kehoittivat erityisesti naisia alamaisuuteen. Erityisen tärkeää tämä oli seurakunnissa, joihin gnostisismi oli hiipinyt opillaan, jonka mukaan naisen tuli hallita miestä, koska hän oli parempi. Apostolit eivät myöskään asettuneet vastustamaan voimassa olevaa inhimillistä yhteiskuntajärjestystä. He kehoittivat kristittyjä elämään oikein, mutta myös kestämään osakseen tullutta vääryyttä. Alamaisuus, nöyryys ja toistensa kunnioittaminen ovat keskeisiä kaikkia kristittyjä kaunistavia hyveitä. Niihin kehoitetaan tuon tuostakin Raamatun lehdillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)