"Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät." 1. Moos 1:27.
Nainenkin luotiin Jumalan kuvaksi. Olisiko äidinrakkaus Jumalan olemuksen voimakkain ilmaus luomakunnassa? Mies heijastaa Jumalan voimaa, lujuutta ja toimintaa. Nainen ilmentää Jumalan pehmeitä ja empaattisia ominaisuuksia, Jumalan kauneutta. Jumalassa nämä "kovat", lujat ja pehmeät ominaisuudet ovat täysin sopusoinnussa keskenään. Koska mies ja nainen, "nämä kaksi tulevat yhdeksi", käsitän Jumalan tarkoituksen olevan, että he löytävät tämän harmoonisen tasapainon. Yhdessä.
Joidenkin mielestä ykseys ja sopusointu on vain saavutettavissa, kun nainen ilolla ja innostuneena alistuu miehensä tahtoon. Mielestäni moinen ykseys voi helposti muodostua metodiseksi, kulmikkaaksi ja sotilaalliseksi. Lisäksi miehen käsitykset ja ominaisuudet tulisivat vallitseviksi suhteessa, ja hallitsevuus on omiaan horjuttamaan tasapainoa. Samoin käy, jos naisen käsitykset ja persoonallisuus määräävät tahdin.
Ykseys ja yksimielisyys on aina ollut vaikea tehtävä, ei ainoastaan avioliitossa vaan myös erilaisten ihmisten välillä. Jotkut ajattelevat, että ongelma ratkaistaan itsevaltaisin menetelmin: Minä käsken ja sanelen, sinä tottelet. Näin on joskus toimittu ja edelleen saatetaan toimia yhteiskunnassa, seurakunnassa ja perheessä. Tällaiset diktaattorit haluavat luoda toisia ihmisiä oman kuvansa kaltaiseksi ja muokata heitä mielensä mukaisiksi. Näin jotkut miehet ymmärtävät ja tulkitsevat Paavalin sanat vaimon alamaisuudesta ja miehen rakkaudesta häntä kohtaan. Jotkut jopa "kurittavat" vaimoansa, koska he "rakastavat" häntä.
Käytän vertauskuvana lasten perinnöllistä yhdennäköisyyttä vanhempiensa kanssa, kun nyt mielikuvitukseni avulla kuvailen, miten Jumalan kuvan, sopusoinnun avioliitossa, tulisi itsestään syntyä molempien aviopuolisoiden luonnollisen panoksen seurauksena eikä toisen vallitsevuuden perusteella. Niin kuin Jumalan kuva on molemmissa sukupuolissa, niin myös lapset edustavat molempia vanhempiaan geneettisesti. Yksi on enemmän isän, toinen äidin näköinen. Yhdennäköisyys voi vaihdella eri ikäkausina. Valaistus, vaatteiden värit, ilmeet jne saavat aika ajoittain esille äidin isännäköisessä lapsessa, tai päinvastoin. Vanhemman näköisyys ei siis ole muuttumatonta, eri tilanteissa tulee esille monenlaisia vivahteita. Näköisyys tavallaan liikkuu, vaikka kysymyksessä onkin sama ihminen. Äiti ja isä siis kuvastuvat lapsessa vaihtelevasti ja sopusointuisesti. Tällä vertauskuvalla tahdon tehdä selkoa, kuinka molemminpuolinen kunnioitus ja rakkaus aviopuolisoiden välillä voivat olla muovaamassa luonnollista ja harmoonista ykseyttä. Jossakin tilanteessa naisellisilla ominaisuuksilla on oikeutuksensa , ja kohta miehisillä. Jotkut värit elämäntilanteissa työntävät naisen esille, jotkut toiset miehen. Esimerkiksi kun perheeseen on syntynyt vauva, niin tilannetta hallitsee nainen. Jos perheessä on monta vilkasta poikaa, niin tarvitaan usein enemmän isän lujan käden ohjausta kuin äidin ymmärtämystä. Erilaiset vivahteet tulevat esille myös vanhempien erilaisista persoonallisuuden piirteistä feminiinisten ja maskuliinisten lisäksi. Puolisot voivat antaa tilaa toisilleen rakkaudessa ja nöyryydessä.
Patriarkaalisen perhekäsityksen vallitessa perhettä ja yhteiselämää hallitsevat miehen käsitykset ja persoonallisuus. Silloin mies muokkaa naista ja hänen persoonallisuuttaan ja voi jopa tukahduttaa sen. Näin nainen voi kadottaa mahdollisuuden oman luonnollisen uomansa muodostumiselle.
"Tämä on suuri salaisuus." Paavali puhuu Kristuksen ja seurakunnan ykseydestä ja viittaa avioliittoon. Molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus, ja keskinäinen alamaisuus on tie ykseyteen ja sopuun. Olisikohan ratkaisu maailman rauhaan löydetty siellä missä avioliiton arvoitus on ratkaistu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti